Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle…
Niin se joulu saapui tänäkin vuonna vaikka maa on musta ja pihalla paistaa aurinko kuin keväällä. Onneksi joulutunnelma ja rauha ei synny pelkästään ulkoisista asioista!
Kesän jälkeen meidän perhe on asettunut pikkuhiljaa Lahden kaupunkiin ja ainakin keskustan alue on tullut hyvinkin tutuksi siellä pyöräillessä. Uusi koti on edelleen puolivalmis, olohuone mattoa vailla ja taulut kaapin kätköissä. Siitä huolimatta asunto on muuttunut kodiksi ja viihdymme keskustan tuntumassa paremmin kuin hyvin. Seurakunnassa meidät on otettu lämpimästi vastaan ja Teemu on tykännyt uudesta työstään ja työkavereistaan. Hannamaarit on ollut syksyn kotona tyttöjen kanssa ja tutustunut muihin äiteihin, saanut jo tosi läheisiä ystäviäkin. Helmi käy kahdesti viikossa kirkon päiväkerhossa ja harrastaa satutanssia tohkeissaan. Lilja ei edelleenkään kävele mutta kiipeilee sitäkin enemmän ja tapailee monia sanoa. Lilja tuntuu olevan rauhallinen oppimaan.
Syksy on ollut täynnä elämää, niin iloja kuin surujakin. Muutto pois Käläviältä oli varsinkin Hannamaaritille todella raskas ja sopeutuminen otti lujille vaikka alusta asti Lahti tuntui kivalta kaupungilta. Myös Helmi reagoi voimakkaasti uuteen tilanteeseen. Nyt vuoden lähetessä loppuaan alkaa tuntua siltä että pahin on ohi ja pystymme oikeasti nauttimaan kaupungissa asumisesta. Silti taitaa olla parasta olla katselematta viime joulun kuvia… Olemme myös joutuneet todella surulliseen tilanteeseen kun seurakuntamme johtaja Jouko Varis kuoli yllättäen auto-onnettomuudessa. Vaikka tiedämme ettei Jumala tee virheitä, tämä tuntuu sellaiselta. Joukon vaimo Tuula ja koko seurakunta tarvitsee todella paljon rukoustukea tässä hetkessä.
Ensi vuoden alusta elämäntilanteemme muuttuu kun Hannamaarit aloittaa työn Mukkulan koulussa 1-2 erityisluokan koulunkäyntiavustajana ja tytöt menevät perhepäivähoitoon Hannamaaritin hyvälle ystävälle. Hyvillä mielin ajattelemme tätä muutosta ja kaikki on järjestynyt tosi hienosti. Jospa ensi vuosi saisi olla vähän rauhallisempi ja sisältäisi vähemmän muutoksia…
Toivomme teille kaikille ihanaa joulun aikaa ja Taivaan Isän huolenpitoa ensi vuoteen!
Jouluisin terveisin Teemu, Hannamaarit, Helmi ja Lilja
Tällä kirjeellä haluamme perheenä kiittää Sinua ja Teitä kaikesta ystävyydestä, avusta ja tuesta jota olemme saaneet kokea. Olemme saaneet Käläviällä nauttia Taivaan Isän suurta huolenpitoa joka on monesti tullut hyvin konkreettisessa muodossa. Iso Kiitos!
Alkuvuodesta aloimme aavistella muutoksen olevan tulossa ja rukoilimme johdatusta niin meille kuin seurakunnallekin. Nyt näyttää siltä että Jumalalla oli ollut valmistelut käynnissä jo pitkään. Me jatkamme työtä Lahdessa mutta Kälviälläkään työ ei lopu tähän! Kiitos Herralle Hautamäen perheestä joka saa tästä eteenpäin palvella nuorisotyössä entistä kokonaisvaltaisemmin. Siunataan Timoa, Riittaa ja lapsia haastavassa elämäntilanteessa!
Meidän perheen vauhti on ollut melkoinen siitä lähtien kun Lahteen lähtö tuli todelliseksi. Olemme ajelleet edestakaisin Lahden ja Kälviän välillä autosta kiitollisina. Tälläkin hetkellä olemme ajamassa Lahdesta kotiinpäin, kävimme siivoamassa uuden kotimme. Se on Lahden helluntaiseurakunnan vieressä, kokousmatka on n. 30 metriä! Uusi kotimme on -95 rakennettu saunallinen kerrostalokolmio joka on tilava ja valoisa. Olemme tosi kiitollisia Taivaan Isälle että saimme viihtyisän kodin, koska omasta kodista luopuminen on ollut tosi vaikeaa.
Ei ole helppoa myöskään erota rakkaista ystävistä joita olemme saaneet, eikä rakkaaksi käyneestä seurakunnasta. Olemme kuitenkin antaneet Jumalalle luvan johdattaa eteenpäin ja uskomme Hänen siunaavan niin meitä kuin teitäkin myös jatkossa. Jäätte sydämiimme!
Teitä siunaten, Kunnot
Jouluinen tervehdys täältä Kälviältä jossa vielä toistaiseksi on vähän lunta. Kovasti tuulee ja lämpötila on noususuunnassa, saa nähdä tuleeko tosiaan musta joulu tännekin. Joulua vietämme jo toista kertaa Kälviällä oman pikkuperheen kanssa, joka on viime joulusta kasvanut yhdellä jäsenellä. Tämän vuoden merkittävin tapaus onkin ollut Lilja Ilonan syntymä syyskuussa. Sitä ennen elämä oli melkoisen helppoa kun Helmi on jo niin iso ja reipas. Liljan synnyttyä olemme olleet aika kovilla. Ensin mulla tulehtui leikkaushaava ja olin tosi huonossa kunnossa. Pikkuneiti alkoi jo sairaalassa (jossa olimme 11 päivää) huutaa ja sitä jatkuikin seuraavat 6 viikkoa, kunnes syyksi selvisi maitoallergia ja saimme neidille oikeanlaisen korvikemaidon. Seurasi pari ihanaa ja rauhallista viikkoa kunnes alkoi flunssa- ja korvatulehduskierre joka jatkuu aina vaan… Olo on edelleen aika sekava ja väsynyt. Onneksi yöt menee jo hyvin, Lilja syö kerran tai kaksi.
Helmi on kasvanut hurjasti ja on mahdottoman kova puhumaan ja touhuamaan. Jatkuvasti äiti ja isi saavat vastailla visaisiin kysymyksiin kuten “miksi Taivaan Isä ei tule meille kylään?” ja rukoilla mitä ihmeellisempiä asioita kuten ettei joulupukki tulisi meille sisään vaan jättäisi lahjat oven ulkopuolelle. Helmi on ollut puolipäivähoidossa siitä asti kun Lilja täytti kuukauden ja Teemu palasi töihin isyyslomalta. Helmi viihtyy siellä hyvin, kun saa leikkiä ikäistensä kanssa ja äitikin saa välillä tehdä rauhassa hommia. Hoito jatkuu näillä näkymin ainakin tammikuun, jotta koko perhe saa vielä aikaa toipua tosi rankasta syksystä.
Yksi iso asia on ollut väliaikainen autottomuus, jota kesti kaksi kuukautta tähän päivään asti. Meidän vanha auto hajosi ja laitoimme sen pois taloudellisista syistä. Ihan hyvin selvisimme mutta sateinen joulukuu koetteli kyllä kärsivällisyyttä välillä, kun kärryttelimme joka päivä melkein kaatosateessa. Tänään saimme mahtavan rukousvastauksen tässä autoasiassa, kun yksi perhe tarjosi meidän käyttöön hyväkuntoista heille tarpeetonta autoa maksutta! Kyllä me ollaan huolenpitoa saatu kokea kaikkien hankaluuksien keskellä.
Tällä hetkellä elämme päivän kerrallaan ja yritämme nauttia elämän pienistä iloista kuten suklaasta! 
Toivomme teille kaikille rauhallista ja siunattua joulua sekä onnellista uutta vuotta 2007!
